Liperiläisen Hannu Hämäläisen Maitomeri oy:n Robora-navetta otettiin käyttöön lokakuun loppupuolella tiiviin, mutta hyvin sujuneen rakennuskesän jälkeen. Navetan toimintoja on pitkälle automatisoitu työmäärän keventämiseksi.
Hannu Hämäläinen kertailee kaikessa rauhassa navettahankkeen etenemistä syyskuun viimeisenä päivänä, vaikka navetan avajaiset ovatkin jo samalla viikolla ja käyttöönottoon on aikaa vajaa kuukausi. ”Rakennus- ja asennusvaiheet ovat kaikki aikataulussaan, osa on jo valmiina, osa viimeistelyvaiheessa. Mitään paniikkia ei ole ollut ja olen itsekin jaksanut hyvin”, hän tiivistää tilanteen.
Hämäläisen rauhallisuuteen on omat syynsä. Kun asiat ovat rullanneet, töissä on ollut asiantunteva ja vastuullinen kirvesmiesporukka ja kaikki tavarat ovat tulleet ajoissa, osin etuajassa, mitäpä sitä hötkyilemään. Hän havainnollistaakin toimivuutta esimerkillä: ”Kuvaavaa on, että ainoatakaan tullutta betonikuormaa minun ei ole tarvinnut lähteä kuittaamaan vaan rakennusmiehet ovat hoitaneet sen.”
Ulkotyöt tiukensivat kesällä aikataulua
Vajaata viikkoa ennen avajaisia valutyöt olivat enää päädyn valua ja separaattorilaitteiston asennusta vaille valmiit, kalustaminen jo loppusuoralla, Vector-automaattiruokintaan perustuva rehukeittiö ja ruokintajärjestelmä käyttövalmiina muutamia suojaseiniä lukuun ottamatta, kolme Lely A5 Astronaut -lypsyrobottia jo paikallaan sekä maitolinjojen, paineilmaputken, datakaapeleiden ja viimeisten sähköasennusten loppuvedot käynnissä.
Hämäläisen mukaan työt ovat sujuneet hyvin eikä mitään varsinaista takapakkia rakennusvaiheessa ollut. ”Avajaisiin kaikki ehtii valmistua ja käyttöönottokin toteutuu suunnitellusti. Siitä alkaa sitten se minun varsinainen työni”, hän korostaa.
Jos hän nyt aloittaisi hankkeen alusta, ulkona olevien rakennustöiden eli uusien laakasiilojen kokoamisen ja vanhojen korjaamisen sekä lietealtaiden teon hän toteuttaisi toisin. Nyt ulkotöistä vastasivat samat rakennusmiehet kuin navetastakin, jolloin ulkotöiden rakennusaikana ei navetan sisällä tapahtunut mitään puoleentoista kuukauteen. Loppukesästä alkoi näyttää siltä, että pysytäänkö aikataulussa. ”Aikataulu saatiin kuitenkin kurottua kiinni sen jälkeen, kun rakennusmiesten avuksi navettaan tuli tuttuja paikallisia apumiehiä. Nyt ottaisin aikataulua helpottamaan pihatöiden tekoon oman porukan tai navettaan valmiiksi lisää miehiä, että työt siellä jatkuisivat koko ajan.”
”Mutta kävihän se näinkin”, hän naurahtaa.
Automatisoinnilla työmäärää vähemmäksi
Hämäläisen tavoitteena oli alusta alkaen koneistaa ja ennen kaikkea automatisoida 239-paikkainen navetta mahdollisimman pitkälle oman työmäärän keventämiseksi ja vapaa-ajan varmistamiseksi sekä työvoimatarpeen minimoimiseksi. Tämä näkyy niin lypsyn, rehustuksen, lannanpoiston kuin kalustuksenkin laite- ja tarvikevalinnoissa.
”Olen tottunut Lelyn toimintavarmuuteen, sillä se lypsää hyvin ja antaa vain vähän hälytyksiä. Sen lisäksi NHK:lla on mielestäni yksi parhaista robottien huoltoketjuista.”
Navetassa lypsää kolme Lelyn A5 Astronaut -lypsyrobottia. Tilalla oli jo ennestään kokemusta Lelyn robotista, joten uuteen navettaankin lypsyrobotin valinta oli selkeä. ”Olen tottunut Lelyn toimintavarmuuteen, sillä se lypsää hyvin ja antaa vain vähän hälytyksiä. Sen lisäksi NHK:lla on mielestäni yksi parhaista robottien huoltoketjuista”, Hämäläinen listaa valinnan perusteet.
Robotit tulivat reilustikin etuajassa työmaalle, joskaan ei yllättäen. Hämäläinen laskee pärjäävänsä kolmella robotilla, sillä esimerkiksi muutkin lypsyryhmät pystyvät käyttämään samaa robottia kuin vic-osaston lehmät. Lypsyn jälkeen vic-lehmät vain palaavat omaan osastoonsa.
Takakiertomahdollisuutta voidaan tarvittaessa hyödyntää. Muulloin kun tätä tarvetta ei ole, sitä hyödynnetään eri ryhmien vaihtelemiseen, esimerkiksi umpeutukseen tai umpilehmien paikkana.
Vectorin asennus onnistui vanhaankin tilaan
Automaattilypsyn tapaan edellisessä navetassa oli myös automaattiruokinta, joten Hämäläinen piti itsestään selvänä sitä myös uuteen navettaan. Apevaunua hän ei siis edes ajatellut vaihtoehdoksi.
Rehustuksesta huolehtii automaattinen Vector-ruokintajärjestelmä, johon kuuluu erillisessä keittiössä komponentit lastaava rehukahmari sekä kaksi navetassa liikkuvaa sekoitus- ja ruokintarobottia.
”Kilpailevaankin merkkiin tutustuin, mutta Vectorin valinnassa painoivat toimintavarmuus eli merkki ja laite ovat olleet jo jonkin aikaa käytössä tiloilla sekä huoltosopimuksen mahdollisuus. Myös se helpottaa, että useampi laite on samanmerkkinen ja huoltomiehet tuttuja”, Hämäläinen selventää valintaansa.
”Vectorin valinnassa painoivat toimintavarmuus eli merkki ja laite ovat olleet jo jonkin aikaa käytössä tiloilla sekä huoltosopimuksen mahdollisuus.”
Rehukeittiö, rehukahmarin vaatima siltanosturi sekä robottien telakka sijoitettiin saneerattuun vanhaan kylmäilmakuivuriin, joka yhdistettiin betonilaatalla uuteen navettaan. Ulkotilassa robotit kulkevat betoniin upotetun metallitunnisteen eli -latan ohjaamana. Ruokintapöydillä vaunut navigoituvat seuraten ultraäänellä reuna-aitaa.
”Vanhaankin tilaan järjestelmän asennus onnistui hyvin”, Hämäläinen sanoo tyytyväisenä.
Collectorit keräävät lannan osin separoitavaksi
Lannan poistaa kolme Lely Collector -lantarobottia, jotka tyhjentävät keräämänsä lannan päädyssä olevaan ykköskaivoon separoitavaksi. Lietettä separoidaan kuitenkin vain sen verran kuin parsipedeissä tarvitaan kuivikkeena, joten ylimääräistä kuivalantaa ei synny.
Kaivossa onkin patokynnys, jonka yli ylimääräinen liete pääsee virtaamaan isompaan kakkoskaivoon. Sinne ohjataan myös separoinnissa syntyvä nestejae sekä viemäröinnillä kaikki muut navetassa syntyvät nesteet kuten antibioottimaito ja pesuvedet. ”Näin separointiin menevä lanta on mahdollisimman kuivaa, jolloin separaattori pääsee vähemmällä eikä kuivikkeeseen tule bakteeririskiä”, Hämäläinen selventää.
Parsipedit kuten parsikalusteetkin ovat Spinderin, joista Hämäläisellä on kokemusta jo vanhassa navetassa vuoden verran käytössä olleista vesipedeistä. Paras vaihtoehto olisivat hänen mielestään olleet syväkuivikeparret hiekka kuivikkeena, mutta hiekan saatavuudessa voi olla omat haasteensa tulevaisuudessa. Myös lietelannan kuivajae kävisi vaihtoehtona, mutta kumpikin vaatii työtä tasaamisineen ja vaihtamisineen tietyin väliajoin ja vie työaikaa navetassa.
”Kompromissina päädyin parsipetiin, jossa pääsee pienemmällä työmäärällä, kun kuivikkeen käytön voi minimoida.” Parsikalusteiden valintaan vaikuttivat lukkoparret eli piilotettu lukkomekanismi, joten lukkoon ei mikään pääse tarttumaan. Lisäksi ne ovat varsin äänettömiä ja päätyrakenteelta joustavia ja siten mukavampia lehmän kannalta.
Viime kesät ovat osoittaneet, että pihatoissa tarvitaan apuna koneellista viilennystä. Hämäläinen päätyi helikoptereita vastaaviin viilennyspuhaltimiin, jotka poikittain navettaan sijoitettuna kattavan sen kokonaan.
”Ensimmäisessä puhallinrivissä on 10 puhallinta seitsemän metrin välein, ja ne puhaltavat sivuseinästä ruokintapöydälle päin. Seuraavat puhaltimet ovat ruokintapöydän toisella puolella ja puhaltavat sieltä edellisten tapaan samaan suuntaan”, Hämäläinen esittelee.
Seuraamme juttusarjassa Maitomeri oy:n navetan valmistumista ja käynnistymistä. Seuraavaksi esittelemme vielä, kuinka navetan käyttöönotto ja toiminta on sujunut reilun kuukauden käytön jälkeen.
Lue myös sarjan ensimmäinen juttu: Aikaisesta suunnittelusta hyötyä Robora-projektissa
Kiinnostaako karjan automatisoitu ruokinta?
Haluatko keskustella asiantuntijoidemme kanssa, voisiko Lely Vector olla vaihtoehto tilallesi? Ota yhteyttä lomakkeella!
